2. luku
Tiikerikakkua tai kidutuslaitos
Tiikerikakkua tai kidutuslaitos
Hän pyytää minua olemaan kunnolla, kun ne Tädit tulevat. Jos en ole kunnolla, voin joutua laitokseen. Laitos on kamala paikka, hän on kertonut siitä minulle. Siellä kidutetaan lapsia. Pidetään orjina eikä anneta ruokaa. Kysyin häneltä kerran, kidutetaanko siellä kissojakin. Hän ei tiennyt.
Tänään on se päivä, kun tädit tulevat. Hän on siivonnut koko päivän ja leiponut jopa kakun. ”Se on tiikerikakku” hän sanoi ja antoi minun nuolla taikinakulhon. Nyt kakku on otettu uunista ja kaikkialla leijuu sen ihana tuoksu. Minun tekisi mieleni maukaista ja pyytää kakkua, mutta en uskalla. Tassussani on ikävä hiertymä. Se tuli aamulla, kun kannoimme hänen kanssaan tyhjiä pulloja lähikauppaan. Muovikassi oli aika painava.
Tädit soittavat ovikelloa ja hän kiroaa ”perkele, etuajassa”. Sitten hän tarttuu minuun ja kiskoo mukanaan ovelle: ”Muista hymyillä, eikä mitään tyhmiä kissaleikkejä tänään”, hän sähähtää hiljaa ja hetken hän kuulostaa ihan kissalta.
Tädit ovat ihan mukavia. Istumme olohuoneessa. He kyselevät minulta koulusta ja kavereista. Aluksi en vastaa, koska he tuskin ymmärtäisivät kissojen kieltä. Mutta sitten, kun toinen tädeistä kysyy mikä on lempiruokaani, päätän olla vähän aikaa tavallinen poika, etten joutuisi laitokseen. ”Tiikerikakku”, vastaan tädille nopeasti. ”Mun lempiruokani on tiikerikakku”. Täti hymyilee ja kirjoittaa jotain kädessään olevaan vihkoon. Minun tekee mieleni katsoa hänen vihkoaan, mutta en uskalla liikkua.
”Kuka on sinun paras kaverisi?” kysyy silmälasipäinen täti.
”Oona”
”Onko Oona teidän koulusta?”
”Oona on yksi naapurin tyttö” hän sanoo nopeasti, ennen kuin ehdin kertoa miksi Oona on minun paras kaverini. Olisin halunnut kertoa, että Oona tietää kaiken kissoista.
”Mistä tykkäät eniten koulussa”
”Piirtämisestä”
”Sinä taidat piirtää paljon, näyttäisitkö meille piirustuksiasi?”
”Niko on taiteellinen, perinyt sen mun puolelta. Mun mummoni oli taidemaalalari” hän sanoo ja pyytää sitten tätejä mukanaan keittiöön. ”Kahvi on valmista”.
Keittiössä istumme ahtaasti. Hän kaataa tädeille kahvia ja minulle mehua. Tiikerikakku on leikattu valmiiksi viipaleiksi, minun tekee sitä kovasti mieli. ”Ota Niko kakkua” hän sanoo. Katson häntä ja näen hänen hymyilevän. Ojennan käteni ja otan isoimman palan.
Toinen tädeistä juo kahvinsa aika nopeasti ja katsoo minuun.
”Voisitko Niko näyttää minulle sinun piirustuksiasi ja lelujasi?”
Katson taas Häntä. En tiedä saanko näyttää tädille piirustuksiani. Hän hymyilee vieläkin.
”Joo, Niko, mene vaan”
Nousen tuoliltani, samoin Täti, joka seuraa minua minun huoneeseeni.
”Tää on mun huone” sanon Tädille
Täti katsoo sänkyäni ja seinällä olevia kuvia. Olen leikannut ne lehdestä. Kaikissa niissä on kissa.
”Taidat tykätä kissoista” Täti sanoo ja hymyilee
”Joo..” Tekisi mieli kertoa tädille, että olen oikeasti itsekin kissa, mutta pelkään, että sen jälkeen joutuisin laitokseen kidutettavaksi.
”Nukutko sinä tässä ja äiti makuuhuoneessa?” Täti kysyy
”Joo..”
”Miltä sinusta tuntuu nukkua yksin?”
”Se on ihan okei”
”Katseleeko äiti usein televisiota, kun nukut?”
”Joo..”
”Saatko unta, kun tv on päällä?”
”Joo”
Täti istuu sängylleni ja vetää sängyn alta esiin pahvilaatikon, jossa on minun piirustuksiani.
”Ovatko nämä sinun piirtämiäsi?”
”Joo”
”Nämä ovat hienoja, osaat piirtää hienoja kissoja”
”Kissat näkee pimeässä”, sanon Tädille. ”Niillä on hyvä näkö ja ne osaa hiipiä niin hiljaa, ettei kukaan kuule”
”Kuulostaa hienolta taidolta, miksi kissat hiipivät?”
”Ne saalistaa ja siksi ne hiipivät, joskus ne hiipivät ettei niitä nähtäisi”
”Miksi niitä ei saisi nähdä?
”Jos joku vaikka jahtaa niitä tai jos niiden emo on käskenyt niiden olla hiljaa”
”Miksi niiden emo pyytää niitä olemaan hiljaa?”
”No siks vaan”
Täti ottaa laatikosta kasan piirustuksia ja tutkii niitä.
”Sinulla onkin täällä erilaisia papereita, joihin olet piirtänyt”
”Joo, joskus oikee paperi loppuu ja sit mä piirrän johonkin pienempään”
”Osaat piirtää hyvin” Täti sanoo ja kirjoittaa taas jotain omaan vihkoonsa.
Kun Tädit ovat lähteneet, tulee hiljaista. Tiikerikakku on pöydällä ja minun tekee mieli ottaa sitä lisää. Hän vaikuttaa iloiselle ja sanoo, että saan syödä vaikka koko kakun loppuun, jos haluan. Hän myös ehdottaa, että pelaisimme Afrikan tähteä ja joisimme mehua. Vatsassa tuntuu jännältä, ihan kuin siellä kutittaisi joku ja minua naurattaa. ”Joo, pelataan vaan”. Päätän olla koko loppupäivän tavallinen poika. Illalla me vielä pelaamme yhdessä lisää Afrikan tähteä ja minä voitan joka kerta. Sinä yönä saan nukkua hänen vieressään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti