Luku 18

Toinen perhe III

En tiedä, kuinka monta päivää olen ollut täällä, ehkä neljä. Leikimme Jeren kanssa pienillä leikkiautoilla. Legoista olemme rakentaneet autotalleja ja poliisiaseman. Jere on poliisi ja hänellä on molemmat poliisiautot. Minä olen työmies ja minulla on lava-auto, laatikossa on vielä lisää autoja.

Päätän, että työmies on menossa ajamaan hiekkaa ja otan laatikosta rekan, jolla on peräkärry. Ajan lava-auton talliin ja alan ajamaan rekkaa kohti hiekkakuoppaa. Leikin, että matossa oleva kasa on hiekkakuoppa.

Yhtäkkiä jokin lentää minua päin ja osuu käteeni. Se on poliisiauto. Jere heitti minua poliisiautolla. Käteen sattuu ja minua alkaa itkettää. Jere repii rekan pois kädestäni. Otan rekan takaisin, mutta Jere alkaa huutamaan äitiä, joka ilmestyy huoneen ovelle. Jeren äidin nimi on Tiina, muistan sen jo.

“Mitä täällä tapahtuu? Jere, mitä sinä huudat?”

Jere osoittaa minua. “Toi vei mun rekan”

Rekka on kädessäni ja työnnän sen nopeasti Jereä kohti. 

“Niko ei tiennyt, että se on sinun rekkasi”

“Tiesipäs, se otti sen tahallaan. Haluan että Niko lähtee pois”

“No niin, kukaan ei nyt lähde mihinkään. Niko, Jerellä on muutama ihan oma lelu, joita ei saa ottaa, mutta ethän sitä sitä tietenkään voinut tietää. Kysy ensi kerralla Jereltä, saako lelun ottaa”

En sano mitään. Pyyhin varovasti kyyneleitä ja toivon, ettei Tiina huomaa minun itkevän.

“Nyt voitte lopettaa leikit vähäksi aikaa, menkää pesemään kädet ja tulkaa iltapalalle” Tiina sanoo. Minulle tulee nälkä, koska tiedän että tänään on iltapalaksi hyvää ruokaa, itse tehtyä pitsaa. Tiina on tehnyt sen Emman kanssa. 

Käyn pesemässä kädet nopeasti ja istun omalle tuolilleni. Tiina antaa ison palan pitsaa. Se tuoksuu niin hyvälle, että minun on vaikea odottaa, että kaikki ovat saaneet omat palansa. Täällä ei saa syödä ennen kuin kaikki aloittavat yhtä aikaa.

Kun saan luvan syödä, haukkaan heti kunnon palan. Pitsa onkin kuuma ja poltan kieleni, se polttaa niin paljon, että pudotan pitsan ja haarukan lautaselle, otan nopeasti vesilasin käteeni ja juon. Vettä roiskuu pöydälle ja Tiina nousee nopeasti omalta paikaltaan. Hän antaa minulle pienen pyyhkeen. 

“Siivoa jälkesi saman tien, niin vesi ei jää pöydälle”

En tiedä, onko Tiina vihainen. Pyyhin veden ja minua ärsyttää. Jere nauraa minulle ja se ärsyttää vielä enemmän. Emma hakee paperia ja tulee pyyhkimään minun kanssani. Se tuntuu kivalta.

“Emma, istu paikallesi, jokainen siivoa itse sotkunsa”. Nyt varmasti Tiina on vihainen, olen varma siitä.

Syön lopun pitsan varovasti, enkä enää sotke, mutta pitsa ei maistu enää niin hyvältä.

Ennen nukkumaan menoa saamme vielä leikkiä vähän aikaa. Pelaamme lattialla Emman ja Jeren kanssa monopolia. Se on hauskaa.

Emma heittää noppaa ja siirtää nappulaansa. Emmalla on koira, Jerellä auto ja minulla silitysrauta. Olisin halunnut auton, mutta Jere kuulemma ottaa sen aina.

Emma heittää noppia ja saa kahdeksan. Hän siirtää koiraa pelilaudalla ja melkein joutuu Jeren tontille, jossa on taloja. 

“Sä huijaat, sun piti pysähtyä mun tontille” Jere sanoo kiukkuisesti

“En huijaa, sain kahdeksan, katso nyt, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsämän, kahdeksan”. Emma siirtää koiran uudestaan samaan paikkaan.

“Sun piti lähteä tästä, eikä tuosta, sä huijaat, sun pitää maksaa mulle, mulla on taloja tuossa”

“En huijaa, enkä maksa mitään”

“Maksat!”

“En maksa, tyhmä”

“Ite oot tyhmä, sammakko”

“Rupikonna!”

“Ruma sammakko!”

“Lisko!”

“Mätäpaise!

“Mitä täällä taas tapahtuu!?” Tiina on tullut ovelle, samoin perheen isä

“Emma huijaa, sen piti mennä mun tontille” Jere huutaa

“En huijaa, usko jo!” Emma karjuu Jerelle

“NYT HILJAA KAIKKI!” Perheen isä huutaa ovelta. Tiina tulee meidän luoksemme ja ottaa kaikki nappulat, kortit ja rahat ja paiskaa ne pelilaatikkoon. 

“Nyt riittää, minä en jaksa teidän tappeluanne. Kun ette osaa pelata kunnolla, niin se loppuu nyt kokonaan. Peli laitetaan kaappiin ja te menette nukkumaan”

“En mä haluu…” Jere sanoo ja yrittää vetää pelilaatikon itselleen

“Jere, nyt tottelet!” Tiina ottaa Jereä kädestä ja nostaa ylös seisomaan. Jere alkaa itkeä. Minä haluan mennä johonkin piiloon. Tiina on todella vihainen ja minua pelottaa. 

“Mene Niko pesemään hampaasi ja sitten menet nukkumaan” Tiina sanoo minulle. Nousen nopeasti ylös ja menen pesemään hampaitani. Vessassa kuulen oven takana, kuinka Jere itkee.

Yöllä pidän valon päällä. En uskalla nukkua. Kuuntelen ääniä. Tiina ja perheen isä juttelevat. Tiina kuulostaa vieläkin vihaiselta. Hän on vihainen perheen isälle. 

“Minä en jaksa tätä enää, väsyttää koko ajan, joudun tekemään täällä ihan kaikki, lapset vain tappelevat ja sotkevat koko ajan”

Pelästyn. Enkö ole ollut kunnolla? Pitääkö minun mennä nyt kotiin, jos Tiina on väsynyt? En tiedä haluanko kotiin. Suuttuukohan Hän, jos minua ei haluttu pitää täällä perheessä? Vatsaan sattuu taas, vedän peiton kokonaan päälleni, pistän tyynyn korvan päälle ja painan sitä kädelläni. En halua kuulla mitään, en yhtään mitään. Haluan, että olisi hiljaista.